Erityisen rankaksi kysien kunnossa pitäminen kävi siinä vaiheessa kun ihastuin ja takerruin ranskalaiseen manikyyriin. Kerran sitä kokeiltuani en halunnut enää mitään muuta väriä sormiani koristamaan, aina oli oltava siistit valkoiset viivat kynsien päissä. Tämä malli vaati erityistä huolenpitoa ja entistä tiheämpää huoltamista, koska kapea valkoinen osa halkeili sormistani erittäin helposti. Ennätys, jonka kynnet ovat itse lakkaaminani pysyneet ranskalaisessa manikyyrissä korjaamatta on varmaan kaksi päivää.
Aloin pikkuhiljaa kiinnostumaan rakennekynsistä ja niiden helppoudesta pitää kädet kauniina joka päivä. Ilman lähes jokailtaista paikkailua ja korjailua. Uskaltauduin konsultoitavaksi muutamaan rakennekynsiä tekevään liikkeeseen ja minulle suositeltiin akryylien kokeilemista. Ensimmäisen kerran akryylejä kokeiltuani en ole ollut valmis rakennekynsistäni luopumaan ja nämä tulevat varmasti pysymään käsissäni erittäin kauan. Erittäin iloinen olen siitä, että kynnet voi pitää hyvinkin lyhyenä (pyydän aina kynsihuollossa, että kynteni leikataan niin lyhyeksi kuin mahdollista) ja silti saada ne näyttävän näköisiksi.
Rakennekynnet tarvitsee huoltaa n. kerran kuukaudessa, joten aikaisempaan verrattuna pääsee erittäin helpolla. Koko tämän huoltovälien ajan kynnet pysyvät siisteinä, eikä niille välttämättä tarvitse tehdä mitään koko aikana. Halutessaan niihin voi lisätä pääällyslakkaa tuomaan kiiltoa tai viilata niitä lyhyemmiksi. Eilen kävin taas pitkästä aikaa "kilometrihuollossa" ja tällä kertaa otin normaalin ranskalaisen manikyyrin lisäksi hopeisen ohuen viivan ranskalaisen rajalle sekä pienet hopeiset sydämet koristamaan nimettömiä. Käyn hoidattamassa kynsiäni WTC:n La Chicassa ja olen ollut tulokseen aina erittäin tyytyväinen.
Tässä otos eilisen tuloksesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti